kannattavat kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamista kirkollisin
menoin. Se, että kirkkoon kuulumattomat eivät ole maksaneet
kirkollisveroa olisi tietysti huomioonotettava seikka tämän toiminnan
oikeudenmukaisuutta arvioitaessa, mutta enemmän kiinnittäisin huomiota
siihen vakavampaan tosiasiaan, että papit antavat lähimmäisistään
usein väärän todistuksen.
Tietenkin kirkkoon kuulumattomien siunattavien joukossa on
kristillisessä uskossa kuolleita vapaiden suuntien kristittyjä, mutta
suurin osa heistä kuitenkin lienee niitä, jotka ovat julkisesti
kieltäneet uskonsa Kristukseen. On tietenkin hyvä ja Jumalan mielen
mukaista, että heitä siunataan, mutta en silti ymmärrä miten kirkon
palvelijat voivat välttyä valehtelemiselta, sanoin tai teoin,
toimittaessaan siunauksen kirkollisin menoin.
Hautaan siunaamisen liturgiassa voi valita tietysti erilaisia
sanamuotoja, mutta eiköhän kirkon tarkoitus kuitenkin ole se, että ne
kaikki tarkoittavat syvimmiltään yhtä ja samaa. Ajatellaanpa vaikka
sitä, että pappi valitsee alkusiunauksen jälkeen seuraavat sanat
kirkon toimitusten kirjasta:
“Kuulemme Jumalan sanaa elämän katoavaisuudesta, kristityn toivosta ja
iankaikkisesta elämästä.”
Ja lopuksi sitten valitsee vaihtoehtoisista Psalmeista numeron 91,
jossa sanotaan:
“Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun
nimeäni, siksi suojelen häntä.”
Mutta hautaan siunattava julkijumalaton ei ole tunnustanut Jeesuksen
nimeä. Hän on sanoutunut irti kristityn toivosta ja kristinuskoon
liittyvistä lupauksista. Tietenkään noita sanamuotoja ei ole pakko
käyttää, mutta syvimmiltään hautaan siunaamisessa on kuitenkin kyse
siitä, että muistutetaan omaisia siitä toivosta, joka kuuluu
nimenomaan kristitylle.
menoin. Se, että kirkkoon kuulumattomat eivät ole maksaneet
kirkollisveroa olisi tietysti huomioonotettava seikka tämän toiminnan
oikeudenmukaisuutta arvioitaessa, mutta enemmän kiinnittäisin huomiota
siihen vakavampaan tosiasiaan, että papit antavat lähimmäisistään
usein väärän todistuksen.
Tietenkin kirkkoon kuulumattomien siunattavien joukossa on
kristillisessä uskossa kuolleita vapaiden suuntien kristittyjä, mutta
suurin osa heistä kuitenkin lienee niitä, jotka ovat julkisesti
kieltäneet uskonsa Kristukseen. On tietenkin hyvä ja Jumalan mielen
mukaista, että heitä siunataan, mutta en silti ymmärrä miten kirkon
palvelijat voivat välttyä valehtelemiselta, sanoin tai teoin,
toimittaessaan siunauksen kirkollisin menoin.
Hautaan siunaamisen liturgiassa voi valita tietysti erilaisia
sanamuotoja, mutta eiköhän kirkon tarkoitus kuitenkin ole se, että ne
kaikki tarkoittavat syvimmiltään yhtä ja samaa. Ajatellaanpa vaikka
sitä, että pappi valitsee alkusiunauksen jälkeen seuraavat sanat
kirkon toimitusten kirjasta:
“Kuulemme Jumalan sanaa elämän katoavaisuudesta, kristityn toivosta ja
iankaikkisesta elämästä.”
Ja lopuksi sitten valitsee vaihtoehtoisista Psalmeista numeron 91,
jossa sanotaan:
“Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun
nimeäni, siksi suojelen häntä.”
Mutta hautaan siunattava julkijumalaton ei ole tunnustanut Jeesuksen
nimeä. Hän on sanoutunut irti kristityn toivosta ja kristinuskoon
liittyvistä lupauksista. Tietenkään noita sanamuotoja ei ole pakko
käyttää, mutta syvimmiltään hautaan siunaamisessa on kuitenkin kyse
siitä, että muistutetaan omaisia siitä toivosta, joka kuuluu
nimenomaan kristitylle.
No comments:
Post a Comment