Torstaivieras Pekka Masonen (Al 18.11.) lainasi Rudyard Kiplingin
eksoottista runoa intialaisesta rosvopäällikkö Kemalista, joka joutui
englantilaisen sotapäällikön takaa-ajamaksi, mutta vangitsikin lopulta
takaa-ajajansa. Lopulta sotapäällikkö ja rosvopäällikkö ystävystyivät
keskenänsä.
Masosen kehottaessa lukijoita “innokkaasti hokemaan” Kiplingin sanoja,
on mielestäni hyvä muistaa kolikon toinenkin puoli. Kiplingin
aikalaiset syyttivät Kiplingiä juurettomuudesta. Hän oli mies, niin
sanottiin, joka matkusti ympäri maailmaa, mutta ei ollut kotonaan
missään. Kun Kipling sanoi, että Englantia ei voi oppia tuntemaan
muuta kuin asumalla sen ulkopuolella, niin hänelle vastattiin, että se
ei tunne ketään, joka tuntee vain maailman.
Me suomalaiset matkustamme yhä enemmän ja meillä on yhä enemmän
rakastajia, mutta olisiko niin, että mekään emme ole kotonamme
missään, emmekä kaikista rakastajistamme huolimatta ole löytäneet
todellista rakkautta.
Jeesus muistutti meitä siitä tärkeästä totuudesta, että jos nisunjyvä
ei kuole, niin se ei tuota hedelmää. Jokaiseen ihmissuhteeseen,
jokaiseen harrastukseen ja työhön kuuluu vaihe, jossa se alkaa, ensi
innostuksen jälkeen, tuntua tylsältä. Mutta jos silloin luovutamme,
niin emme ikinä opi pitämään mistään.
Jos olemme niin kuin se Kiplingin kuvaava mies, joka kesti mitä
tahansa, kauhuja tai nälkää, mutta ei sitä, että jäisi pysyvästi
yhteen paikkaan, niin lopulta menetämme kykymme nauttia mistään
paikasta. Jos sen sijaan jäämme yhteen paikkaan ja juurrumme, niin
huomaamme, että yllättäen löydämmekin yhä uusia kiinnostuksen
kohteita.
No comments:
Post a Comment