Tämä on maailma, jossa voisimme elää

Siru Sipola (Kaleva 27.1.) totesi, että maailmassa on kasvava joukko
ihmisiä, joille elämällä ei ole juurikaan merkitystä, ei omalla eikä
lähimmäisen. Elämän merkitys nousee elämän tarkoituksen tajuamisesta.
Ilman Jumalan erityistä ilmoitusta, Tuomas Akvinolainen on osoittanut,
ihminen ei kykene ymmärtämään oman elämänsä tarkoitusta, sillä ihmisen
elämän tarkoitus on ihmisen ymmärrystä ylempänä.

Sipola kirjoitti, että ei ole ketään, joka tulisi ja ajaisi pahan
pois. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Jeesus antoi aikanaan
apostoleilleen vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia
tauteja ja vaivoja. Eikä Jeesus rukoillut ainoastaan apostoliensa
puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden
uskovat häneen.

Kun yhdysvaltalaisissa kouluissa luovuttiin rukouksesta ja Raamatun
luvusta, kristityt varoittivat tämän kehityksen vievän kohti
kouluampumisia. Ja vaikka näille varoittelijoille naurettiin ja
nauretaan yhä, niin todettava on, että heidän ennustuksensa on käynyt
toteen. Eikä kysymys ole vain murhista tai itsemurhista, vaan kysymys
on elämänlaadusta.

Kristinuskon yhteyttä rikollisuuteen, onnellisuuteen, terveyteen,
avioliittojen kestävyyteen ja tyydyttävyyteen, alkoholin ja
huumausaineiden käyttöön, itsemurha-alttiuteen ja ahkeruuteen
työpaikalla on tutkittu. Kristinusko on yhteydessä keskimääräistä
pienempään määrään rikollisuutta, alkoholin ja huumeiden liikakäyttöä
ja itsemurha-alttiutta sekä keskimääräistä suurempaan määrään
onnellisuutta, terveyttä, avioliittojen kestävyyttä, tyydyttävyyttä ja
ahkeruutta koulussa ja työpaikalla.

Kun Sipola siis kirjoittaa, että kukaan ei voi taata hengissä
pysymistä, hän saattaa olla oikeassa, mutta siinä hän on väärässä, kun
hän kirjoittaa, että kukaan ei voi auttaa. Turvattomuuden ei tarvitse
lamauttaa. Pelkoon ei tarvitse turtua. Kristus nousi kuolleista,
kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.