Luokkakoon merkitystä yliarvioidaan

Opetusministeri Henna Virkkunen (HS Mielipide 1.12.) muistutti
lukijoita siitä, että panostus peruskoulun luokkakokoihin on ollut
yksi vaalikauden keskeisimmistä painopistealueista.

Valitettavasti ei ole vahvaa näyttöä, että oppimistuloksia
peruskoulussa saataisiin merkittävästi parannettua luokkakokoa
pienentämällä.

Pro gradu –tutkielmani Helsingin yliopistossa perustui
PISA-aineistosta saatuihin tietoihin. Selvitin peruskoulun yhdeksännen
luokan oppilaiden lukutaidon oppimistulosten yhteyttä luokkakokoon.
Kun luokkakoko oli 15 ja 25 oppilaan välillä, ei luokan koolla ollut
vaikutusta oppimistuloksiin. Tulokseni vahvistivat aikaisempia
kansainvälisiä havaintoja, joiden mukaan luokkakoon ja oppimistulosten
välinen yhteys ei ole ilmeinen.

Olin ollut selvittämässä myös kuntien tekemiä kouluverkostoa koskevien
päätösten taustoja ja saanut vaikutelman, että kouluja lakkautettiin
myös turhaan kestämättömin perustein. Graduni valmistuttua olin
huolissani, että havaintoani luokkakoosta käytettäisiin väärin, yhtenä
argumenttina koulujen lakkauttamiseen.

Nykyhallituksen erityispanostus luokkakokojen pienentämiseen herättää
nyt huolen toiseen suuntaan. Onko kymmenien miljoonien satsaus
luokkakokoihin järkevää, jos sen vaikuttavuudesta ei ole vahvaa
näyttöä?

Luokkakoko on yksi helpoimmin seurattavia koulutuksen mittareita.
Siksi on luonnollista, että sen kehitykseen kiinnitetään paljon
huomiota. Oppimistuloksiin vaikuttaa kansainvälisten tutkimusten
mukaan kuitenkin eniten opettajan laatu. Laatua ei selitä ainakaan
yksinomaan opettajan saaman koulutuksen määrä. Uskon, että suomalaisen
perusopetuksen poikkeuksellisen laadukkuuden syy on se, että
opettajuus on Suomessa arvostettua. Meillä on edelleen paljon ihmisiä,
jotka haluavat opiskella opettajaksi.

Luokkakokojen pienentäminen on iso taloudellinen satsaus. Siksi
olisikin järkevää etsiä sen ohelle ja sijasta muita, tehokkaasti
opettajien arvostusta ja laatua sekä oppimistuloksia parantavia ja
ylläpitäviä keinoja.