Kallis armo

Helsingin seurakuntien vuonna 2002 järjestämä Armo - kampanja
epäonnistui mielestäni tavoitteessaan tavoittaa ihmisiä
kristinuskolle, koska yrityksistään huolimatta se ei ollut ajan
tasalla. Se kertoi ihmisille sen mitä he halusivat kuulla, ei sitä
mikä olisi ollut heille hyödyllistä.

Kampanjan teemana oli, että: “Armo on ilmaista.“ Armo on ilmaista sen
vastaanottajalle, mutta ei sen antajalle. Tämä on mielestäni juuri se
näkökulma, joka on vaarassa unohtua ja jonka unohtuessa kirkko voi
huonosti. Ihmisen tulisi kiinnittää huomiota armon antajaan,
Jeesukseen, abstraktin armon sijasta.

Arto Penttinen (UJ Evästä Elämään 20.2.) kutsui anteeksiantamuksen
julistamista ilman kutsua Jeesuksen seuraamiseen halvaksi armoksi. Jos
emme anna anteeksi, niin ei meillekään anteeksi anneta. Jos mielimme
olla kristittyjä, meidän on antauduttava muutokseen. Ja siinä
muutosprosessissa Jumala lupaa olla meidän kanssamme, joka päivä
maailman loppuun asti.

Jyrki Katainen totesi TV1:n Ykkösaamussa (19.2.), että suurin kentällä
kohtaamansa poliittinen ongelma on kohtuullisuuden, tolkun tajun
puute. Kokoomuksen vastauksena kohtuullisuuden tajun puutteeseen hän
esittää moraalista ryhtiliikettä.

Uskon, että Jyrki Katainen on oikeilla jäljillä. Me voimme ja meidän
tulee tolkkuuntua. Toivon vain, että hän ei unohda sitä, minkä Arto
Penttinen niin kirkkaasti kirjoituksessaan esiin toi: Se on Jumala,
joka yksin meistä tolkkuja tekee.