Raamatun lukemisesta

Riikka Muhonen kirjoitti Savon Sanomissa (28.1) Raamatun lukemisen
aiheuttamasta hämmennyksestään ja reaktioista, joita Raamatun
lukeminen oli herättänyt. Kirjoitus sai pohtimaan, miksi uskosta ja
uskomisesta on suomalaisessa yhteiskunnassa tullut niin
henkilökohtainen asia, suorastaan tabu. Jo uskosta kysyminen aiheuttaa
vaivautuneisuuden, kun toisaalta samaan aikaan monet aikaisemmat tabut
ovat tulleet salonkikelpoisiksi. Rovasti Heikki Hilvo kuvasi tätä
Kotimaa-lehden blogissaan (25.1) epäillessään, että nykypapit eivät
punastele puhuessaan seksistä, mutta puhetta Jeesuksesta
kainostellaan.

Afrikka on valtava maanosa ja sen kulttuurit moninaisia, joten
sielläkin on kaiketi moninaisia tapoja suhtautua uskoon ja uskosta
keskustelemiseen. Monille mantereen asukkaille usko on arkipäivää,
tapa elää, osa identiteettiä ja sellaisena luonteva keskustelun avaus
ja aihe, kuten meille sää tai työpaikka. Muhosella on täysi oikeus
arvottaa suomalaista julkisesti uskonnotonta yhteiskuntaa ihanaksi,
mutta toivottavasti oikeuttaen myös muita näkökulmia ja
arvostamistapoja niin Suomessa kuin Afrikassa.

Kristinuskon keskeistä roolia monissa Afrikan maissa voidaan ymmärtää
myös sen maallisen hyvän kautta, jota kristittyjen toiminta on saanut
aikaan. Meillä oli hiljattain luokkakokous. Näin siellä ystävääni,
jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän oli toiminut
kehitysyhteistyötehtävissä Keniassa, mutta pettynyt yhdistyneiden
kansankuntien työhön siinä määrin, että oli lopulta päättänyt vaihtaa
alaa. Nykyään hän tekee myyntityötä Oxfordissa, Englannissa.
Luokkakokouksen lopuksi annoin hänelle lahjaksi kristillisen kirjan.

Maailmanpankin ekonomistit Reinikka ja Svensson tutkivat sairaanhoitoa
Ugandassa. He vertasivat kristillisiä laitoksia muihin yksityisiin
sairaaloihin ja valtion sairaaloihin. Kristilliset laitokset tuottivat
parempaa hoitoa halvemmalla. Kristityt työntekijät tyytyivät
pienempään palkkaan, mutta tekivät parempaa tulosta. Sillä perusteella
he totesivat, että kristityt ovat epäitsekkäämpiä, ”altruistisempia”.

Samankaltaiset kokemukset kentältä olivat tehneet ystävääni
lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli tehnyt töitä yhdistyneiden
kansakuntien leivissä, mutta sanoi, että lähetysjärjestöjen työ on
kuin toisesta maailmasta. Kristityt kohtasivat, hänen sanojensa
mukaan, ihmisen ja saivat todella paljon hyvää aikaan. Tämä oli
herättänyt hänessä kiinnostuksen kristillistä uskoa kohtaan, mistä
syystä kristillisen kirja sitten tuntui sopivalta läksiäislahjalta. Luulenpa
hänen myös sitä lukeneen.

Jos kristityt, jotka tekevät työtä Afrikassa, niin mustat kuin
valkoisetkin, todella parantavat sairaita, opettavat lukemaan ja
kirjoittamaan, niin ihmekö tuo, että Raamattu on siellä bestseller.